torstai 6. helmikuuta 2014

First things first

Elämäni ei aina ole mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Pienempänä uskoin vakaasti pystyväni pyrkimään vähintäänkin pääministeritasoisiin tehtäviin tai ainakin päätyväni rikkaisiin naimisiin. Vielä yläasteikäisenäkin näin ihanne-elämäni selkeänä vaihe vaiheelta: kuinka pääsisin Helsingin parhaaseen lukioon, tanssisin siellä wanhojen tanssit upeassa prinsessamekossa ja valmistuisin lopulta huippuarvosanoin. Lukiosta säntäisin suoraan sisään yliopistoon, helppo homma ja silleen. Erikoistuisin tietenkin matkailualalle, sillä rannalla on kiva makoilla ja hotellin aamupalapöydässä mukava istuskella. Jossain tässä välissä ajaisin vielä ajokortin ja kruisailisin pinkiksi maalaamallani Bemarilla pitkin Kaivopuiston rantoja..
 
Ja paskat. Olen nyt 22-vuotias eikä 16-vuotiaana aloittamalleni jäätelönmyyjän uralle näy loppua. Aivokapasiteettini riitti vain AMK:hon asti, joten valmistun tänä keväänä restonomiksi. Kiva juttu muuten, mutta  valitettavasti onnistuin hankkimaan itselleni parisen kuukautta sitten päähänpinttymän, jonka mukaan olen aivan väärällä alalla. Kiitos aivot, olisitteko voineet ymmärtää tämän pari vuotta aikaisemmin?? Ylioppilaskirjoituksissa suurin saavutukseni oli äidinkielestä siunaantunut E, joka sekin oli todennäköisesti selkäkivuissani nauttimani särkylääkepöllyn ansiota. Wanhat sentään toikkaroin läpi unelmieni limenvihreässä röyhelömekossa, joten jotain olen siis minäkin elämässäni saavuttanut :D Ajokortti jäi silti hankkimatta ja paikka tavoittelemastani lukiosta saamatta. Ja rikkaisiin naimisiin pääsystä sen verran, että seurustelen postinjakajan kanssa.
 
Blogin perustamisesta olen haaveillut jo vuosia, mutta tietenkin keksin ajoittaa sen juuri siihen aikaan, jolloin minun olisi suotavaa viettää jokainen hereilläolohetkeni opinnäytetyötäni kirjoittaen.
 
Kun mainitsin uudesta bloggaajanurastani poikaystävälleni, hän ihmetteli "eikö bloggaajat ole yleensä sellaisia vähän positiivisemmin asioihin suhtautuvia ihmisiä?". Ai mitä, miten niin positiivisemmin? :D
 
Kylläpäs onnistuin rustaamaan houkuttelevan mainospuheen blogilleni :D Näen jo silmissäni lukijamäärien nousevan kohisten.. Anyways, jos arkinen lifestyle-höttö, epäonniset elämänkäänteet ja oudot sattumukset kiinnostavat, tämä on oikea paikka. Toisinaan saattaa nähdä myös vaatteenriekaleita, hapuilevia leivontareseptejä ja turistiotoksia eri puolilta maailmaa. Tervetuloa!






4 kommenttia:

  1. Eka!

    Onneksi oot kuitenkin nyt viimein saanut tän blogin pystyyn! Puoli vuotta, niin voit unohtaa kaikki työmurheet ja statuskriisielyt, kun maine ja mammona sataa sisään blogin puolesta :)

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän ton myös niin et kesätöitä on ens kesäks ihan hyödytöntä ettii, mitä sitä turhaan töissä hikoilemaan ku blogi elättää ;) jos 0,001 euroo tienaa päiväs ni kylhän sillä nyt elää! :D

    VastaaPoista
  3. Aaw Laura! Tää on niin ihana! Oot niiiin elementissäsi! Tätä on hauska lukea! Oon poikaystäväsi kanssa samaa mieltä siitä että joskus kyllä valitat ja olet negatiivinen mutta se sopii tähän blogiin loistavasti, sillä kukapa ei haluaisi lukea surkeista sattumuksista ja tuo sohvapostaus oli tosi positiivinen. Lisää tätä!

    VastaaPoista
  4. Ihana Anna<3 Haha joo paistaa se aurinko välillä tänne munki risukasaan ;) ajattelin vähän et tää blogi vois osaltaan pakottaa miettimään niitä positiivisiakin asioita ku ei tännekään koko aikaa kehtaa vaan valittaa :D Nyt sulleki vaan blogi pystyyn ;)

    VastaaPoista